on tullut meille kahdeltakin taholta. Maija ja Hannele antoivat molemmat tämän tunnustuksen ja heittivät samalla miettimismyssyn ainakin minun päähäni :)

Haasteen säännöt ovat tällaiset:

Näkö: Olen ollut omasta mielestäni aina hyvin näkevä ihminen, mutta nyt iän karttuessa näkö on alkanut heikentyä. Lukulasit ovat aina vain tärkeämmät ja tärkeämmät. Samalla mitä näkee on tullut suurempaan roolin kuin nuorempana. Nyt katselen tarkemmin pieniä yksityiskohtia esim. luonnossa, muissa ihmisissä, taloissa ja esineissä. Nuorena rimpsalta aamuyöllä kotiin ajaessa ei paljon hätkäyttänyt esim. kaunis aamukaste nousevan auringon valossa, mutta nyt se pysäyttää katselemaan kastepisaraa kunnolla.

Haju: Minulle hajut tai tuoksut ovat olleet aina tärkeät. Lapsena isän ollessa työreissuilla, haistelin hänen kauluspaitoja kaapissa ikävääni. Nyt miehen ollessa reissussa, nukun yöni hänen käytetty t-paita ylläni, jotta hänen tuoksu toisi turvallisuuden tunnetta itselleni. Monille esim. lehmän lannan haju on vastenmielinen, mutta minulle se tuo mieleen mukavia muistoja maalla vietetyistä kesistä lapsena. Jotkut tuoksut/hajut olisi kiva purkittaa, joitakin tuoksuja ei tarvittaisi ollenkaan, kuten tupakan hajua tai polttoaineen katkua.

Maku:  Ilman hajuaistia ei ole oikein makuaistiakaan, joten ne kulkevat kyllä minunkin kohdalla käsikädessä. Makuaistini ei ole kovin tarkka, ja nautinkin ihan "tavallisista" makuelämyksistä. En kaipaa mitään voimakkaita tai suolaisia makuja. Lapsuudestasta muista vielä joitakin makuja, mutta makumuistini on valitettavasti heikentynyt.

Kuulo: Olen ollut tarkka kuuloinen. En pysty nukkumaan huoneessa, jossa kellon viisarit raksuttavat tai jos seinäkello lyö. Samoin minut pitää hereillä hiiren rapina, tai patteriveden kiertoääni. Unenlaatuni on parantunut ikääntyessä, sillä minulla on todettu kuulonalentuma toisessa korvassa. Kuulen kyllä vielä hiljaisuudessa kellon raksutuksen, mutta vain toisella korvalla. Ehkä kuulon heikentymisen myötä olen oppinut arvostamana hiljaisuutta ihan toisella tavalla kuin ennen. Nyt joskus hälyt saavat kaipaamaan hiljaisuutta tai sitä tunnetta, että pystyy erottamaan hiljaisuudessa kuuluvat pienetkin risahdukset. Toisaalta joskus kaipaan kovaa musiikkimenoa ympärilleni, jolloin pystyn "sulkemaan" muut äänet pois kuulosta ja siten keskittymään johonkin tekemiseen paremmin.

Tunto: Tuntuaistini on kehittynyt parempaan suuntaan - ainakin mieheni mielestä. Nuorempana vaimona en pystynyt nukahtamaan, jos toinen koski minua nukahtamishetkellä. Nyt nukun sikeämmin mitä lähempänä olemme toisiimme. En pidä kyllä vieläkään, jos minua "hipelletään" kevyesti esim. selästä, sillä se tuntuu epämielyttävältä kutittelulta. Minusta pitää ottaa kunnolla kiinni :)

Onko minulla kuudetta aistia - en tiedä. Joskus tuntuu esim. lasten kanssa touhutessa, että tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan, mutta enemmän uskon kokemuksen tuomaan tietoon. Lapseni olivat vakuuttuneita, että minulla on"röntgenkatse", joka näkee seinien läpi esim. milloin luetaan peiton alla taskulampun valossa, mutta tuokin kyky on alkanut heikentymään :)) 

 Nyt on vaikea miettiä ketä haastaisi kertomaan omista aisteistaan, joten kukin saa poimia haasteen itselleen, jos siihen haluaa vastata. Tämä haaste sai ainakin minut miettimään mitä edellä mainitut aistit minulle merkitsevät....... Maritta